Lehtojen kasvistoon kuuluu Helsingissä harvinaisia, vaarantuneita tai silmälläpidettäviä lajeja, kuten kevätlinnunsilmä, lehtosinijuuri, mustakonnanmarja, lehto-orvokki ja tesmayrtti. Pääasiallinen luontotyyppi on tuore, runsasravinteinen lehto, jossa vallitsevina lehtotyyppeinä ovat vuohenputki- ja sinivuokkokäenkaalityyppi. Alueen linnustoon kuuluvat mm. rantasipi, pikkulepinkäinen, käenpiika, punavarpunen, nokkavarpunen ja pikkutikka.
Vantaanjoentörmän vesi- ja ranta-aluetta hyödyntävät luontodirektiivin lajit saukko ja vuollejokisimpukka. Suojelualueella on merkitystä myös muille eliöille, kuten kääväkkäille ja lepakoille. Edelleen Vantaanjoentörmän merkitystä luonnonsuojelualueena korostaa alueen hyvä luonnontilaisuus, monipuolisuus ja kasvillisuustyyppien edustavuus. Suojelualueen laajuus ja välitön sijainti suurten luontoalueiden läheisyydessä tekevät siitä merkittävän osan maakunnallista viheralueverkkoa.
